Edellisestä postauksesta on noin kaks vuotta.... On tapahtun kaikkee jännää, sitäjatätäjatota MUTTA kuitenkin, olen vielä hengissä ja en vieläkään voi hyvin. Mulla on nykyään pieni puolivuotias tyttö ja avomies joiden kanssa vietän laatuaikaa 24/7. (Tai siis viettäisin jos mulla ei olisi todettu
dissosiaatiohäiriötä ja
epävakaata persoonallisuushäiriötä tässä hiljattain. <--linkit tossanoin tekstissä) Vietän nykyään siis perhe-elämää ja taistelen epävakaan persoonallisuuteni kanssa, mutta en anna sen haitata. Ajatukseni lentää koko ajan utopistisiin sfääreihin ja kaikki tunteet patoutuvat yli. Kaikki tuntuu pahemmalta kuin normaali-ihmisellä, niinkuin nahka puuttuisi ja olisin vereslihalla, mutta tunteiden kohdalla. Kosketus sattuu, toisten tunteet tarttuvat ja masennun helposti.
Raskausaika oli mukavaa, ei ollut yhtään pahoinvointia tms, mutta herranperse mitkä tissit. Ne vaan ilmesty tyhjästä. Kiitokset näistä luomusilareista miehelleni ja tyttärelleni :DDD
Joo. No mutta toi pikkunen kun synty ja sain sen syliin se näytti niin hämillään olevalta. "Missä mä oon, mitä tapahtuu.?" Sairaalan valot oli kai kirkkaat kun siristi silmiään. Uusi isukki laittoi tytöllemme ensimmäisen vaipan ja otettiin pari kuvaa. Oltiin sairaalassa muutama päivä kunnes päästiin papun kanssa kotiin. Tää mamma ei nukkunut kunnolla ensimmäiseen kahteen viikkoon mutta sit yöunetkin alko helpottaa kun pikkunen alko nukkumaan yöunet 22-07 välillä.
Eipä mulla nyt tule paljoa muuta mieleen, tässä joitain kuvia vuoden sisältä.
Toukan potkuja ja oikealla samana iltana kun synnytin
Eka yö
Eka joulu kaksiviikkoisena
Ja Deadpoolin ensi-iltaa varten meikki :D
