Okei, yli puoleen vuoteen en ole kirjoittanut yhtäkään postausta... joten tässä tapahtunutta vähän tiivistettynä;
Täytin 18, muutin pois kotoa, kesä oli ja meni, katkoin välit lähes pariinsataan ihmiseen yhden paskanpuhujan takia, olin vaan hukassa enkä tiennyt keneen voi luottaa ja keneen ei. Kyseisestä paskanjauhannasta huolimatta loppukesä meni suhteellisen hyvin(lukuunottamatta paria pikkuseikkaa), tutustuin muutamaan mahtavaan ihmiseen joista en ihan heti luovu. Hyviä ihmisiä tuntuu olevan melko harvassa.
Niin, sitten ne kapulat rattaissa..
En saanut opiskelupaikkaa, jouduin kesän puolivälissä kodittomaksi ja eipä täällä ihan äkkiä työllistykään. Vaikka olisinkin saanut muutaman satasen kuussa sossusta, en ole hakenut mitään tukia. On hölmöä saada rahaa elämiseen jos ei sen eteen tee mitään. Puolen vuoden aikana lompakossani on vieraillut yhteensä ehkä 300 euroa. Yhteensä. Jakakaapa siitä viikon budjetti puolen vuoden ajaksi. Ei kovin hääppöistä. Kerran hajosin itkuun keskellä kaupunkia, kun olin hukannut vitosen jolla olisin syönyt pari päivää, no siinähän sitten olin viikon nälissäni kun en kehdannut mennä faijalle syömään. En ikinä ruinannut lainaa tms, otin mitä tarjottiin. Joskus hävetti olla viikko punkkaamassa saman kaverin luona.
Kerran kävi mielessä murtaa tahallaan nilkka tai jotain että voisi mennä terveyskeskukseen yöksi, kun ei ollut yöpaikkaa ja ulkona oli jo viileää, mutta siihenkin tarvitaan rahaa.
Vanhemmille en moneen kuukauteen kertonut kodittomuudesta. Hävetti saatanasti, 18 vuotias koditon tyttö, ajattelin että menetän kaikkien avun jos kerron, tai sitten saisin osakseni säälipisteitä. En mä kaipaa sääliä.
Mutta ei tää lähenevä talvi ole todellakaan mitään parasta aikaa joutua kodittomaksi ja olla työtön ilman koulutusta. Tästä nyt on oikeestaan suunta vaan ylöspäin.
Don't want to talk about politics, mutta Jyrki Katainen ja Päivi Räsänen voisivat hieman miettiä keiltä tukia leikataan, keitä tuetaan ja miten.
Netissä pyörii kuva jossa Katainen ja Räsänen istuvat vierekkäin, Räsäsen päällä on puhekupla;
"Keiltäs nyt leikataan, kuulin että jotkut voivat syödä vielä kerran viikossa?"
Hehheh, hyvä läppä, osittain totta. Jotkut syö silloin harvoin kun saavat ruokaa. Kokeilkaa ihmeessä syödä viikossa puolikas leipä jonka saat kaverilta, tai etsikää pulloja että saatte nuudelipaketin. Hermoja alkaa muuten kiristää paljon kun on pari viikkoa syömättä ja vatsaan koskee niin paljon että jalat tärisee ja putoaa alta.
Ja juu, kyllä se alkaa masentaa tietyssä pisteessä, kun tuntuu että elämä junnaa paikallaan ja laihtuu ja kuihtuu kasaan, ei ole ikinä varmaa yöpaikkaa, töistä ja rahasta ei tietoakaan. Mutta paistaa se aurinko risukasaankin.
"Kyllä mä pärjään."
..sitä nyt alkaa oikeesti miettiä rahankäyttöään ja muuta kun on hetken reippaasti köyhyysrajan alapuolella. Kun saan kaiken taas kuntoon, ei varmaan elämäntavat paljoa muutu. Ei ihminen tarvitse kaikkea krääsää mitä hankkii. Mä oon pärjännyt useamman kuukauden sillä, mitä joku kuluttaa viikossa, ja oon ylpeä siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti