Aloin tossa miettimään, että mikääm muu ei ole varmaa ku epävarma ja omat ajatukset. Elät ainoaa elämääsi miettimällä miten sen elät, missä, milloin, ja miksi, ja sain päähäni tämmösen jumaluusidean, koska kaikilla on vaan yks elämä, elä se hyvin.
No miksi? Päättääksesi sen.
Milloin? Ikuisuuden.
Miten? Jotenkin.
Missä? Siinä, oletko muka vielä varma muiden tietoisuudesta?
17. marraskuuta 2013
Ajattelen, siis olen. Vai olenko?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen varma muiden tietoisuudesta, ihmiset ja koko luonto kokonaisuudessaan on minun mielestäni yhtä suurta kollektiivista verkostoa - vaikkei tätä yhteyttä silmin näe ja vaikka sitä on erittäin vaikea uskoa mutta kaikki on yhteydessä kaikkeen, tavalla tai toisella.
VastaaPoistaMutta olen siitä kyllä ihan samaa mieltä että ihminen ei voi tietää varmaksi oikeastaan mitään muuta ku oman itsensä, suurin osa ihmisen tiedoista koostuu vain kuulo pohjasesta informaatiosta, tai luetusta tekstistä joka on jonkun muun sanelemaa ja hyväksytään faktaksi ilman enempiä mukinoita.
Siksipä olen vakaasti sitä mieltä, että elämä kannattaa kokea ITSE, elää se mahdollisimman hyvin, täyttäen sen positiivisilla kokemuksilla ja muistoilla. Mutta tämä ei tarkota että tätä suurta seikkailua jota elämäksikin kutsutaan tarvitsee kulkea yksin. Ei toki, matkustaminenkin on hauskempaa kahden, niin myös elämä. Eli jos kohtaat jonkun ihmisen, joka aidosti välittää, jaksaa tukea ja pysyä rinnalla, niistä kannattaa pitää kiinni!