If angels fly low, then why are these streets so cold?

Yh. Joulu. Vituiks meni alkuperäset joulusuunnitelmat, tarkotus oli olla Lahdessa joulun yli ilman kaikkea sitä häslinkiä, hössötystä ja turhaa stressiä. No mut kai se perhejoulu on ihan hyvä viettää, vaikka olo on aina ulkopuolinen jopa sukulaisten seurassa. Ehkä mun on vaan tarkotus olla kuulumatta mihinkään. Jos ite saisin päättää, en eläis ehkä ees tällä vuosisadalla, aikana jona joulu on turhan krääsän juhla ja pelkkää rahanmenoa, ylensyöntiä viikon putkeen muka herkullisilla överimättösafkoilla jotka alkaa tökkiä heti ensimmäisen lautasellisen jälkeen. "Ota toki lisää, kyl tätä riittää!" ...Juu, aivan sama, en tykkää.
Jos vaikka ensjouluna olisin yksin himassa kissojen kanssa, lukemassa jotain tai vaikka piirtämässä. En ole ihan varma mikä joulussa ylipäätään saa mun hermot kireelle. Aina joulun aikoihin vaivun kauheeseen itsesääliin, masentaa, vituttaa ja kaikki on huonosti, ja välillä toivoo että vois nukkua joulukuun yli tai kadota johonkin missä ei hössötetä.

No nyt riitti joulupurkautuminen. NEEEXT!
Eli, oon lähiaikoina kirjotellu tosi paljon, lähinnä runoja, pieniä stooreja ja muuta vastaavaa. Aiheet sit taasen on melko masentavia. Ei kukkasia ja sydämiä, pilvilinnoja tai muuta, vaan runoja siitä miten mä nään maailman. Kuolemaa, painajaisia, pimeyttä ja melankoliaa.

~My life in hell.

I feel like a stranger, feel like I don't belong here.
I've been thinking there's no heaven above me.
Cursed to live without love,
I take a look at the stars in my purple sky.
They make me longing to get home.
And leave me wondering why?
Maybe my death already began,
my feelings are gone.

Semmosta. Fiilikset 0/666. Ehhehe oon hauska. Ei aina tarvi hymyillä, olla pirteä tai mukava, ja nyt tuntuu siltä et oon henkisesti kuollut.

"Liikun ajassa,
tartun hetkeen.
Katseeni valossa,
keskityn mieleen.
Aikani on kiinni jo kadonneessa,
eilisen illuusiossa."

1.Älä luota kehenkään 2.Äkä vitussa rakastu.

Älä rakastu, vaan pidä tuntees kurissa, tuntuu ku olisin jo kadonnut mut järki sanoo toista. Mä taisin tehdä sen virheen et rakastuin, enkä enää tiedä mun rajoja. Olo on ku jollaa perkeleen antikristuksel, tai et mun ei ees kuulu sopii muiden muottii. Aina on joku ihminen jonka peilaan itteeni, tiiän heti millanen se ihminen on. Taisin syödä pahan tiedon puusta kokonaisen hedelmän. Tuntuu ku tietäis oikeesti miks, miten ja kuka. Elämän tarkotus? Elää elämää vaikeimmalla vaikeustasolla.

I'd give you my heart and let you just hold it, I'd give you my soul but I already sold it.