Avautuminen. (taas)

....Ja taaskaan en oo hirveen aktiivisesti kirjotellu tänne, sori kaikki :D Hyrrrr. On tullu parin päivän sisään aika helvetin kylmä, ihan yhtäkkiä. Vasta kaks viikkoa sitten kuoli kuumuuteen ja ravas uimarannalla, nyt pitää ettiä kaapeista syystakki ja kaulahuivit. Mut sain kaukaiselta kaveriltani kynttilän jonka se itse teki! :) Kesä meni ihan hyvin ja sillee, blahblahblah. Ja humalassa. ....Ei saatana tästä tuu nyt yhtään mitään.... Pakollinen "Hei olen vielä hengissä"-päivitys, teemana vuodenajat.... -.-

Mun elämä on oikeesti tosi tylsää. Taidan nyt sit listata tähän muutamia syitä miksi.
1. Nukun melkein aina iltapäivään asti niin olen meikannut ja valmis liikkumaan vasta joskus 4-5 aikoihin, ja siksi huono hoitamaan paperihommia ja virastoissa ravaamisia.
2. Mulla ei ole aavistustakaan mihin ja miten kannattaa muuttaa pois tältä paikkakunnalta.
3. Jos muutan, miten mä tutustuisin uusiin ihmisiin? "Moi mä muutin tänne just" <- ja tyyppi vastaa että meille vai teille. EIIIIHHHH. Tai sit muutan johonkin, alan taas pelaamaan Aionia 24/7 ja tutustun vaan ihmisiin joita en koskaan näe. Yhtä hyvin voisin muuttaa siperiaan, kasvattaa parran ja omistaa lampaita.
4. En voi sietää tyhmiä ihmisiä, joten en tutustuisi keneenkään muutenkaan ulkona. Nörtit ja järkevät ihmiset ovat sisäeläimiä. Yleensä. Mutta toisaalta joskus baareissa tutustuu tai sit on kaverin kavereita.
5. Mulla on vain muutama hyvä ystävä, ehkä yhden käden sormin laskettavissa, ainakin yksi näistä on henkilö jota en ole koskaan tavannut IRL.
6. Masennun helposti ja erakoidun kotiin. NOT GOOD.
7. Ei töitä, ei koulua - ei työkavereita eikä koulukavereita - ei rahaa - ei matkustamista - ei mitään uutta.
8. Ja nytkin voisin istua faijan kanssa parvekkeella tupakalla kun se kerran heräsi, mutta sen sijaan jauhan paskaa tietokoneen näytölle. .............jos meen sinne tupakalle.....


......heti helpotti. Mutta siis niin.. Oon ollu viimiset kaks vuotta työttömänä, sählänny kaiken siinä välissä ja noussu ylös monesta kuopasta. Mut työttömyys on perseestä, ja tää kaupunki on perseestä. Tahtoisin matkustaa jä nähdä maailmaa, asua ulkomailla ja niin edespäin mut ei sellaseen pysty ku kultalusikka perseessä syntyneet ihmiset. Jos vaikka saisin jostaa äkkiä samanlaisen duunin ku Paris Hiltonilla ja Kardashianeilla, niille maksetaan suurinpiirtein hengittämisestä ja siitä että ne on olemassa. Toisaalta halveksun kaikenmaailman julkkiksia sun muita joilla nousee äkkiä keltaiset nesteet hattuun mutta silti se pintaliitäjän elämä houkuttaisi. Ei sillä ettäkö tahtoisin naamani joka vitun ikisen juorulehden kanteen, vaan siksi että voisin tehdä paljon enemmän elämälläni. Tähän asti mun elämä on ollut melkeinpä elintilan tuhlaamista, taivaanrannan maalaamista ja älytöntä paskaa. Aivan sama oikeastaan, mutta en tiedä olenko jo johonkin postaukseeni avautunut haluavani tehdä jotakin mikä mullistaa monen ihmisen elämän, mutta sitä mä haluaisin. Haluaisin ees tietää jos olen vaikka runoillani auttanut jotain itsemurhan partaalla keikkuvaa ihmistä huomaamaan että kyllä siitäkin montusta kapuaa ylös jos vain tahtoa riittää, jos olen saanut jonkun huomaamaan että ei maailma kaadu huumeongelmiin, kodittomuuteen, rahaongelmiin tai yksinäisyyteen. AINA ON SYY JATKAA. Se syy voi olla pienikin. Sisko, veli tai ystävä. Tuleva ura sairaanhoitajana tai lakimiehenä?
Jonkun muun hymy saattaa riippua sun olemassaolosta.
Entä se mies joka istuu aina bussissa yksin ja katsoo ulos ikkunasta masentuneena, katso sitä silmiin ja hymyile. Se saattaa piristää sitä. Ne ryppyiset mummelit kaupassa? Toivota hyvää päivää. Se pikkupoika joka kävelee koulusta? Sano sille moi, se on saattanut olla koko päivän yksin jalkapallokentän reunalla.
Pieninkin ele voi saada ihmisen päivästä mukavamman. Hyppäsin joskus bussiin naama norsunvitulla ja noin nelivuotias tyttö sanoi mun kävellessä ohi äidilleen että "äiti tuo tyttö on tosi kaunis" ....Enpä mököttänyt enää.
Käy vaikka huviksesi kahvilassa tai baarissa ja kysy joltain voiko samaan pöytään istua, saat äkkiä keskustelun aikaiseksi ja äkkiä te jo tunnette.

...Tästä ei tosiaan pitänyt tulla tällaista avautumista mut näköjään tuli. Ja mikäs siinä kun tää blogi nyt on muutenkin täynnä paskaa eikä tätä kukaan lue. Vittu.

If angels fly low, then why are these streets so cold?

Yh. Joulu. Vituiks meni alkuperäset joulusuunnitelmat, tarkotus oli olla Lahdessa joulun yli ilman kaikkea sitä häslinkiä, hössötystä ja turhaa stressiä. No mut kai se perhejoulu on ihan hyvä viettää, vaikka olo on aina ulkopuolinen jopa sukulaisten seurassa. Ehkä mun on vaan tarkotus olla kuulumatta mihinkään. Jos ite saisin päättää, en eläis ehkä ees tällä vuosisadalla, aikana jona joulu on turhan krääsän juhla ja pelkkää rahanmenoa, ylensyöntiä viikon putkeen muka herkullisilla överimättösafkoilla jotka alkaa tökkiä heti ensimmäisen lautasellisen jälkeen. "Ota toki lisää, kyl tätä riittää!" ...Juu, aivan sama, en tykkää.
Jos vaikka ensjouluna olisin yksin himassa kissojen kanssa, lukemassa jotain tai vaikka piirtämässä. En ole ihan varma mikä joulussa ylipäätään saa mun hermot kireelle. Aina joulun aikoihin vaivun kauheeseen itsesääliin, masentaa, vituttaa ja kaikki on huonosti, ja välillä toivoo että vois nukkua joulukuun yli tai kadota johonkin missä ei hössötetä.

No nyt riitti joulupurkautuminen. NEEEXT!
Eli, oon lähiaikoina kirjotellu tosi paljon, lähinnä runoja, pieniä stooreja ja muuta vastaavaa. Aiheet sit taasen on melko masentavia. Ei kukkasia ja sydämiä, pilvilinnoja tai muuta, vaan runoja siitä miten mä nään maailman. Kuolemaa, painajaisia, pimeyttä ja melankoliaa.

~My life in hell.

I feel like a stranger, feel like I don't belong here.
I've been thinking there's no heaven above me.
Cursed to live without love,
I take a look at the stars in my purple sky.
They make me longing to get home.
And leave me wondering why?
Maybe my death already began,
my feelings are gone.

Semmosta. Fiilikset 0/666. Ehhehe oon hauska. Ei aina tarvi hymyillä, olla pirteä tai mukava, ja nyt tuntuu siltä et oon henkisesti kuollut.

"Liikun ajassa,
tartun hetkeen.
Katseeni valossa,
keskityn mieleen.
Aikani on kiinni jo kadonneessa,
eilisen illuusiossa."