If angels fly low, then why are these streets so cold?

Yh. Joulu. Vituiks meni alkuperäset joulusuunnitelmat, tarkotus oli olla Lahdessa joulun yli ilman kaikkea sitä häslinkiä, hössötystä ja turhaa stressiä. No mut kai se perhejoulu on ihan hyvä viettää, vaikka olo on aina ulkopuolinen jopa sukulaisten seurassa. Ehkä mun on vaan tarkotus olla kuulumatta mihinkään. Jos ite saisin päättää, en eläis ehkä ees tällä vuosisadalla, aikana jona joulu on turhan krääsän juhla ja pelkkää rahanmenoa, ylensyöntiä viikon putkeen muka herkullisilla överimättösafkoilla jotka alkaa tökkiä heti ensimmäisen lautasellisen jälkeen. "Ota toki lisää, kyl tätä riittää!" ...Juu, aivan sama, en tykkää.
Jos vaikka ensjouluna olisin yksin himassa kissojen kanssa, lukemassa jotain tai vaikka piirtämässä. En ole ihan varma mikä joulussa ylipäätään saa mun hermot kireelle. Aina joulun aikoihin vaivun kauheeseen itsesääliin, masentaa, vituttaa ja kaikki on huonosti, ja välillä toivoo että vois nukkua joulukuun yli tai kadota johonkin missä ei hössötetä.

No nyt riitti joulupurkautuminen. NEEEXT!
Eli, oon lähiaikoina kirjotellu tosi paljon, lähinnä runoja, pieniä stooreja ja muuta vastaavaa. Aiheet sit taasen on melko masentavia. Ei kukkasia ja sydämiä, pilvilinnoja tai muuta, vaan runoja siitä miten mä nään maailman. Kuolemaa, painajaisia, pimeyttä ja melankoliaa.

~My life in hell.

I feel like a stranger, feel like I don't belong here.
I've been thinking there's no heaven above me.
Cursed to live without love,
I take a look at the stars in my purple sky.
They make me longing to get home.
And leave me wondering why?
Maybe my death already began,
my feelings are gone.

Semmosta. Fiilikset 0/666. Ehhehe oon hauska. Ei aina tarvi hymyillä, olla pirteä tai mukava, ja nyt tuntuu siltä et oon henkisesti kuollut.

"Liikun ajassa,
tartun hetkeen.
Katseeni valossa,
keskityn mieleen.
Aikani on kiinni jo kadonneessa,
eilisen illuusiossa."

1.Älä luota kehenkään 2.Äkä vitussa rakastu.

Älä rakastu, vaan pidä tuntees kurissa, tuntuu ku olisin jo kadonnut mut järki sanoo toista. Mä taisin tehdä sen virheen et rakastuin, enkä enää tiedä mun rajoja. Olo on ku jollaa perkeleen antikristuksel, tai et mun ei ees kuulu sopii muiden muottii. Aina on joku ihminen jonka peilaan itteeni, tiiän heti millanen se ihminen on. Taisin syödä pahan tiedon puusta kokonaisen hedelmän. Tuntuu ku tietäis oikeesti miks, miten ja kuka. Elämän tarkotus? Elää elämää vaikeimmalla vaikeustasolla.

I'd give you my heart and let you just hold it, I'd give you my soul but I already sold it.

Ota kiinni, riko, heitä pois.

Sun silmissä näin sen välähdyksen jota odotin, löysin tilaisuuden ja sen käytin, otit kiinni, pidit kukkana kädessäsi. Rakastuin.
Sun kanssa olen kokonainen, ilman valoa maailmani on mustavalkoinen, värit haalistuu.
Rikkouduin.
Ilman sua katoan ajatuksiini, elän painajaisiani, unohdan kaiken kauniin.
Katoan.

Ajattelen, siis olen. Vai olenko?

Aloin tossa miettimään, että mikääm muu ei ole varmaa ku epävarma ja omat ajatukset. Elät ainoaa elämääsi miettimällä miten sen elät, missä, milloin, ja miksi, ja sain päähäni tämmösen jumaluusidean, koska kaikilla on vaan yks elämä, elä se hyvin.
No miksi? Päättääksesi sen.
Milloin? Ikuisuuden.
Miten? Jotenkin.
Missä? Siinä, oletko muka vielä varma muiden tietoisuudesta?

Playing games inside my head.

Olo on välillä niin saatanan turha, kun ei oo töitä tai koulua. Nyt kun pääsen kuun lopussa muuttamaan vihdoin ja viimein kunhan se lattiaremomtti/seinien ja katon maalaus on ohi, voin sit alkaa miettimään mahdollista duunipaikkaa mutsipuolen työpaikalla. Ei mikään unelmaduuni mut rahaa siitäki sais.

Kämpän värimaailmasta sen verran että pidän sen suht simppelinä, pieni kun on ni eu siihen montaa väriä tungeta. Punaista tai lilaa ja mustaa.

Ja sclera linssit tuli postissa vuukko takaperin,  yllättävän mukavat silmissä, mut laittaminen on huomattavasti hankalampaa ku tavallisten tai circle linssien, joiden läpimitta on 12-15mm. Nää mun sclerat on 22mm, ja sen kyllä huomaa. Joillain jää silmän valkuaisista vähän näkyviin mut mulla peittyy kokonaan,  ja kirkkaassa valossa toki näkyy oman iiriksen väriä vähän kun pupillit pienenee :)
Näillä silmillä kerää kyl aika hyvin katseita, ja mahdolliset oven taakae tunkeilevat jehovat säikähtää hyvin (kokeiltu juttu)

..tää tais olla aikalailla tässä :)

Monsters are real. It just takes its time to acknowledge they're in our minds.

Halloween- ei mitään ihmeellistä,  enkä edes bongannut missään kenelläkään hienoja halloween asuja, paitsi Janilla, Christina Aguilera toimii aika hyvin! :)
Mut niin, espoossa oli ihan kiva viikko, enemmän ja vähemmän hauskaa hyvässä seurassa :)

Sclera linssit- tilauksen toimitus viivästyi mut ne nyt sit tulee viikon sisään (toivottavasti) Ägggh! En malta odottaa et pääsen kokeilemaan niitä, saatan jopa kuvata ensimmäisen kerran ku laitan ne silmiin :'DDD (Se jos mikä voi olla huvittavaa katottavaa, hölmö akka tökkii silmiään vartin?)

Kämppäjuttuja- hell yeah, saan luukkuuni laminaattilattiat, tosin vuokra nousee vähän; ei kylläkään haittaa kun saa röökinpolttamat muovilattiamatot pois näkökentästä. Muuttoon enää pari päivää :)

Hmm tää jää nyt taas lyhyeksi "kyllä, olen vielä hengissä"-postaukseksi kun ei ole mitään kiinnostavaa kerrottavaa tähän hätään :'D

XOXO

Jeeeee :))

Whii, sain toissapäivänä puhelun jota olen jo jonkin aikaa odotellut; sain kämpän :) eikä oo edes pahan hintanen, vuokra pyöreesti 400 euroa kuussa. Heti kun sain puhelun lopetettua, aloin kiljumaan ja hyppimää tasajalkaa faijan olohuoneen ja keittiön väliä.
Aika hyvin alta vuorokauden kuluessa hakemuksen jättämisestä! :) enskuun alusta alkaaki sit muuttorumba :)

Punkkia, punkkua ja punkkeja?

Eiköhän mulle sattuvien takaiskujen pitäisi pikkuhiljaa loppua.. Huomasin tänään reidessä punkin pureman ympärillä punaisen renkaan ja jumalauta,  halkaisija n.15 senttiä.  Ja kun se punkki on purrut mua yli kuukausi sitten..
Eihän siinä, selkeät borrelioosin oireet ja neljältä koksin päivystykseen. Saa nyt nähdä selviinkö antibioottinapeilla vai jäänkö tippaan. Anyways lekurilla joudun olemaan aika kauan; verikokeet yms. Onneks en verta kammoa. Se tästä vielä puuttuis.

Mutta siis, lauantaina kävin mammalla, sain siltä mutsin levyn, Satu ja Tiistaiorkesteri- Kaikki muuttuu.
http://www.youtube.com/watch?v=ryVD4jtV9UQ

Myöhemmin illalla pidettiin entisen sijaismutsini kolmekymppiset Inkeroisissa, vierailevana julkkiksena mtv3:n entinen uutisankkuri Seppo Huhta.
Jo alkuillasta olin pää jäässä, plus sunnuntaina herätessä edelleen järkyttävässä kännissä, joka sitten iltaa kohden muuttui vapina-ällö-valotpois-olkaahiljaa-darraksi. Oli ihan kivaa, luulisin :'DDD

Nyt ei kyllä pää kestä miettiä enempää kuulumisia, kiitos ja kuittaus.

Nyt menee päin mäntyä.

Okei,  yli puoleen vuoteen en ole kirjoittanut yhtäkään postausta... joten tässä tapahtunutta vähän tiivistettynä;

Täytin 18, muutin pois kotoa, kesä oli ja meni, katkoin välit lähes pariinsataan ihmiseen yhden paskanpuhujan takia, olin vaan hukassa enkä tiennyt keneen voi luottaa ja keneen ei. Kyseisestä paskanjauhannasta huolimatta loppukesä meni suhteellisen hyvin(lukuunottamatta paria pikkuseikkaa), tutustuin muutamaan mahtavaan ihmiseen joista en ihan heti luovu. Hyviä ihmisiä tuntuu olevan melko harvassa.

Niin, sitten ne kapulat rattaissa..
En saanut opiskelupaikkaa, jouduin kesän puolivälissä kodittomaksi ja eipä täällä ihan äkkiä työllistykään. Vaikka olisinkin saanut muutaman satasen kuussa sossusta, en ole hakenut mitään tukia. On hölmöä saada rahaa elämiseen jos ei sen eteen tee mitään. Puolen vuoden aikana lompakossani on vieraillut yhteensä ehkä 300 euroa. Yhteensä. Jakakaapa siitä viikon budjetti puolen vuoden ajaksi. Ei kovin hääppöistä. Kerran hajosin itkuun keskellä kaupunkia,  kun olin hukannut vitosen jolla olisin syönyt pari päivää, no siinähän sitten olin viikon nälissäni kun en kehdannut mennä faijalle syömään. En ikinä ruinannut lainaa tms, otin mitä tarjottiin. Joskus hävetti olla viikko punkkaamassa saman kaverin luona.
Kerran kävi mielessä murtaa tahallaan nilkka tai jotain että voisi mennä terveyskeskukseen yöksi, kun ei ollut yöpaikkaa ja ulkona oli jo viileää, mutta siihenkin tarvitaan rahaa.

Vanhemmille en moneen kuukauteen kertonut kodittomuudesta. Hävetti saatanasti, 18 vuotias koditon tyttö, ajattelin että menetän kaikkien avun jos kerron, tai sitten saisin osakseni säälipisteitä. En mä kaipaa sääliä.
Mutta ei tää lähenevä talvi ole todellakaan mitään parasta aikaa joutua kodittomaksi ja olla työtön ilman koulutusta.  Tästä nyt on oikeestaan suunta vaan ylöspäin.

Don't want to talk about politics, mutta Jyrki Katainen ja Päivi Räsänen voisivat hieman miettiä keiltä tukia leikataan, keitä tuetaan ja miten.
Netissä pyörii kuva jossa Katainen ja Räsänen istuvat vierekkäin, Räsäsen päällä on puhekupla;
"Keiltäs nyt leikataan, kuulin että jotkut voivat syödä vielä kerran viikossa?"
Hehheh, hyvä läppä, osittain totta. Jotkut syö silloin harvoin kun saavat ruokaa. Kokeilkaa ihmeessä syödä viikossa puolikas leipä jonka saat kaverilta, tai etsikää pulloja että saatte nuudelipaketin. Hermoja alkaa muuten kiristää paljon kun on pari viikkoa syömättä ja vatsaan koskee niin paljon että jalat tärisee ja putoaa alta.

Ja juu, kyllä se alkaa masentaa tietyssä pisteessä, kun tuntuu että elämä junnaa paikallaan ja laihtuu ja kuihtuu kasaan, ei ole ikinä varmaa yöpaikkaa, töistä ja rahasta ei tietoakaan. Mutta paistaa se aurinko risukasaankin.
"Kyllä mä pärjään."
..sitä nyt alkaa oikeesti miettiä rahankäyttöään ja muuta kun on hetken reippaasti köyhyysrajan alapuolella. Kun saan kaiken taas kuntoon, ei varmaan elämäntavat paljoa muutu. Ei ihminen tarvitse kaikkea krääsää mitä hankkii. Mä oon pärjännyt useamman kuukauden sillä, mitä joku kuluttaa viikossa, ja oon ylpeä siitä.