TTAAMMPEERE peerkele.

Whiiii. Viikko sit alotin Tampereen valloittamisen ja oon nyt hyvin tutustun uusiin ihmisiin vaikka ensin ajattelin ettei mun misantrooppisella elämänasenteella onnistu keneenkään tutustumaan. After all, ihmiset joihin nyt olen ennättänyt tutustua ovat mielenvikaisuudeltaan kai samaa kaliiperia kuin minä, joten taidan viihtyä täällä. Niin ja onhan se ihan kiva istua pubissa ja tutustua ihmisiin, mutta sitten kun aamulla katsoo tilin saldoa ja huomaa että jäljellä on parikymppiä herää todellisuuteen. Jep, onhan se tuoppi lonkeroa täällä halvempi kuin kotkassa mutta ei niin paljoa ettäkö rahat riittäisivät loppukuulle (hups).....

Eli nyt siis ollaan Marikan kanssa hiukan persaukisia ja syödään kynsiä. En mä syö kynsiä mutta toi nainen saattaa. Tarvittaessa turvaudun kannibalismiin.

Ja niin, karistan Kotkan tomut kantapäistäni as soon as possible. Heti kun löydän asunnon :)

Eipä mulla muuta. Jee.

Avautuminen. (taas)

....Ja taaskaan en oo hirveen aktiivisesti kirjotellu tänne, sori kaikki :D Hyrrrr. On tullu parin päivän sisään aika helvetin kylmä, ihan yhtäkkiä. Vasta kaks viikkoa sitten kuoli kuumuuteen ja ravas uimarannalla, nyt pitää ettiä kaapeista syystakki ja kaulahuivit. Mut sain kaukaiselta kaveriltani kynttilän jonka se itse teki! :) Kesä meni ihan hyvin ja sillee, blahblahblah. Ja humalassa. ....Ei saatana tästä tuu nyt yhtään mitään.... Pakollinen "Hei olen vielä hengissä"-päivitys, teemana vuodenajat.... -.-

Mun elämä on oikeesti tosi tylsää. Taidan nyt sit listata tähän muutamia syitä miksi.
1. Nukun melkein aina iltapäivään asti niin olen meikannut ja valmis liikkumaan vasta joskus 4-5 aikoihin, ja siksi huono hoitamaan paperihommia ja virastoissa ravaamisia.
2. Mulla ei ole aavistustakaan mihin ja miten kannattaa muuttaa pois tältä paikkakunnalta.
3. Jos muutan, miten mä tutustuisin uusiin ihmisiin? "Moi mä muutin tänne just" <- ja tyyppi vastaa että meille vai teille. EIIIIHHHH. Tai sit muutan johonkin, alan taas pelaamaan Aionia 24/7 ja tutustun vaan ihmisiin joita en koskaan näe. Yhtä hyvin voisin muuttaa siperiaan, kasvattaa parran ja omistaa lampaita.
4. En voi sietää tyhmiä ihmisiä, joten en tutustuisi keneenkään muutenkaan ulkona. Nörtit ja järkevät ihmiset ovat sisäeläimiä. Yleensä. Mutta toisaalta joskus baareissa tutustuu tai sit on kaverin kavereita.
5. Mulla on vain muutama hyvä ystävä, ehkä yhden käden sormin laskettavissa, ainakin yksi näistä on henkilö jota en ole koskaan tavannut IRL.
6. Masennun helposti ja erakoidun kotiin. NOT GOOD.
7. Ei töitä, ei koulua - ei työkavereita eikä koulukavereita - ei rahaa - ei matkustamista - ei mitään uutta.
8. Ja nytkin voisin istua faijan kanssa parvekkeella tupakalla kun se kerran heräsi, mutta sen sijaan jauhan paskaa tietokoneen näytölle. .............jos meen sinne tupakalle.....


......heti helpotti. Mutta siis niin.. Oon ollu viimiset kaks vuotta työttömänä, sählänny kaiken siinä välissä ja noussu ylös monesta kuopasta. Mut työttömyys on perseestä, ja tää kaupunki on perseestä. Tahtoisin matkustaa jä nähdä maailmaa, asua ulkomailla ja niin edespäin mut ei sellaseen pysty ku kultalusikka perseessä syntyneet ihmiset. Jos vaikka saisin jostaa äkkiä samanlaisen duunin ku Paris Hiltonilla ja Kardashianeilla, niille maksetaan suurinpiirtein hengittämisestä ja siitä että ne on olemassa. Toisaalta halveksun kaikenmaailman julkkiksia sun muita joilla nousee äkkiä keltaiset nesteet hattuun mutta silti se pintaliitäjän elämä houkuttaisi. Ei sillä ettäkö tahtoisin naamani joka vitun ikisen juorulehden kanteen, vaan siksi että voisin tehdä paljon enemmän elämälläni. Tähän asti mun elämä on ollut melkeinpä elintilan tuhlaamista, taivaanrannan maalaamista ja älytöntä paskaa. Aivan sama oikeastaan, mutta en tiedä olenko jo johonkin postaukseeni avautunut haluavani tehdä jotakin mikä mullistaa monen ihmisen elämän, mutta sitä mä haluaisin. Haluaisin ees tietää jos olen vaikka runoillani auttanut jotain itsemurhan partaalla keikkuvaa ihmistä huomaamaan että kyllä siitäkin montusta kapuaa ylös jos vain tahtoa riittää, jos olen saanut jonkun huomaamaan että ei maailma kaadu huumeongelmiin, kodittomuuteen, rahaongelmiin tai yksinäisyyteen. AINA ON SYY JATKAA. Se syy voi olla pienikin. Sisko, veli tai ystävä. Tuleva ura sairaanhoitajana tai lakimiehenä?
Jonkun muun hymy saattaa riippua sun olemassaolosta.
Entä se mies joka istuu aina bussissa yksin ja katsoo ulos ikkunasta masentuneena, katso sitä silmiin ja hymyile. Se saattaa piristää sitä. Ne ryppyiset mummelit kaupassa? Toivota hyvää päivää. Se pikkupoika joka kävelee koulusta? Sano sille moi, se on saattanut olla koko päivän yksin jalkapallokentän reunalla.
Pieninkin ele voi saada ihmisen päivästä mukavamman. Hyppäsin joskus bussiin naama norsunvitulla ja noin nelivuotias tyttö sanoi mun kävellessä ohi äidilleen että "äiti tuo tyttö on tosi kaunis" ....Enpä mököttänyt enää.
Käy vaikka huviksesi kahvilassa tai baarissa ja kysy joltain voiko samaan pöytään istua, saat äkkiä keskustelun aikaiseksi ja äkkiä te jo tunnette.

...Tästä ei tosiaan pitänyt tulla tällaista avautumista mut näköjään tuli. Ja mikäs siinä kun tää blogi nyt on muutenkin täynnä paskaa eikä tätä kukaan lue. Vittu.

Kummittelua :D

Joskus vaan tuntuu siltä että olisin pelkkää ilmaa, niinkuin joku aave tai vastaava. Etten aina edes olisi siellä missä olen. Joskus taas tuntuu siltä etten olisi se joka olen. Jännä. Kaikki etsivät jotain mitä eivät ikinä löydä vaikka se jokin on aina paikallaan, eikä sitä vain huomaa. Ihan kuin tuntisin kaikki ihmiset jo ennestään ja kaikki olisivat samassa ajassa eri aikaan, ja silti toisaalla. Ihmiset ovat koko ajan tappamassa toisiaan henkisesti pönkittääkseen omaa egoaan mutta eivät silti suostu luopumaan tai luovuttamaan. Kaikki menevät tyylillä "paskapuhetta mutta uskon." Miettivät kuolemanjälkeistä elämää. Odotammeko turhaan vai olemmeko jo perillä?

Too late, I'm dead.

Ja taas mietin elämää, kuolemaa ja rakkautta.. En vaan mahda sille mitään että mietin jatkuvasti maailmaa suurempia kysymyksiä. Jos ihmisen voi jotenkin repiä palasiksi, rakkaudella siinä onnistuu. Kai joku on joskus repinyt sielustani sen tärkeimmän palasen, ei sitä voi tietää. Elämä ei tunnu elämältä, löydän kaikesta kuolemaa ja epätoivoa mihin ikinä katsonkin.
Silmät on sielun peili, ja ihminen näkee itsensä kaikessa kun osaa katsoa oikeasta näkökulmasta.

Plussapuolena kaikessa tässä paskassa on se, että olen saanut inspiraation kirjan/novellin kirjoittamiseen, jonkinlainen kauhutrillerijännäri, verta ja suolenpätkiä meiningillä. Ja olen kirjoitellut lyhyitä runoja ja aatteita, tosin ei niissä mitään järkeä ole. Vittu.

Kaikki vaan tuntuu niin epätodelliselta ja omituiselta. Lähiaikoina näkemäni unetkin ovat lähinnä järkyttäviä painajaisia, joissa kävelen ruumiinosien päällä ja joka puolella haisee veri, ja kaikki tuntemani ihmiset hyökkäävät kimppuuni lyöden, potkien, ampuen, repien ja syöden minua, ja minä vain olen paikallani ja katson kun raajojani revitään palasiksi. Nukkuminen oli joskus kivaa..

Ja tässä runo joka ainakin itselläni herätti ajatuksia.

"Meille ei tule vapautta
vaikka pääsisimme selleistä ulos
vaikka häkkejä ei olisi
vaikka jalkaraudat muuttuisivat ruusukkeiksi
me emme vapaudu
elleivät ajatuksemme virtaa syyttävinä
ja omatunto paljasta syyllisiä
sisällämme, sieluissamme, sydämissä

kun kyyneleet valuvat silmistä
ja kaikkialta keihäät sinut lävistävät
muuri murtuu
seinä sortuu
kaikki kahleet putoavat
sydämessä soi laulu
rajaton vapaus siivillensä nousee"

- Timo K. Mukka, Kadotettu

The most boring post ever.

Mau. Ei täs oo taas ollu oikeestaa mitään kirjottamisen aihetta, kävin tänää reijittämäs naamaa vaihteeks, nyt on kulmakoru :)
Nyt pitäis keksii töitä jostaa ni alkaa loksahtelee palikat paikoillee, tää työttömänä oleminen alkaa maistuu puulle :(
Oon saanu asuntoni suurinpiirtein sisustettua mut ei tää vieläkää ihan kodilta näytä. Sisustustarroja ehkä, tai isoja tauluja pitää hommata.
...no tähän ei voi muuta sanoa ku että osanotot lukijoille, jos jaksatte seurata näinki tylsää blogia :'D
Tulis vaa se kesä jo..

Välikuolema.

Blergh. En taas oo hetkeen blogannut mitään järkevää, koska ahdistaa, masentaa ja vituttaa mut kyl tää tästä. En vaan tykkää talvesta ja kaikest täst kylmästä pahemmin vaikka sitä aina odottaa.

Ensviikonloppuna synttärit, hiphei. Voi olla että synttäreiltä sais jopa aihetta postaukseen, heipat siihen asti :)

Yääähh alkaa olla kotiin ikävä. Tai johonkin. En tiiä vaan mihin mut tahdon nyt eka himaan täält neljän seinän sisältä. Haluun ulkomailleki lomailee :D L.A, New York, Monaco, joku iso kaupunki houkuttelee, haluun karkuun täält kylmäst suomesta :)

Fuck this I'm going to be awesome!

Totaalisen hermoromahduksen ja muutamien itkupotkuraivarien jäliltä onnistuin löytää itteni uudelleen, ja mulla on unelmii joita aion työstää eteenpäin, saa nähdä kuinka hyvin alkaa sujua :) eli musiikkiopistoon keväällä/millonlie alkuvuodesta, en välitä enää mitä kukaan sanoo ettenkö onnistuis missää. Ehkä hankkiudun mallikuvauksiin? (tosin eka pitää päästä eroon täst mäkkipäkistä) ...ei sit ikinä tiiä mitä tulevaisuus tuo tullessaa, jos vaikka ryhdistäytyisin kunnol ja kirjottaisin vaikka kirjan. Pyrin tekee viel jotaa aivan mahtavaa ja hienoo.
Ja pidän kii ihmisist jotka on mulle tärkeitä ja annan muiden valuu virran mukana mihin ikinä päätyykää, jos mun naama ei miellytä, se ei oo mun ongelma, vaan sun.
Ja sit ku voitan lotossa ni ostan pinkin mini cooperin ihan vaa huviksee ja koska en uskalla hommata ajokorttia, antaisin senki varmaa jollee :D

...kerranki oon oppin jotaa itestäni, ja muista. Jokainen on pohjimmiltaa hyvä, vai montako saatanallisen ilkeää nelivuotiasta ootte tavannu?